Nuorisokoulutuksesta suunta ja bändikaverit elämään – ei huono

​Facebook muistutti, että 10 vuotta sitten tänä päivänä olen ollut keikalla meidän nuorisokoulutuksen bändin ENOn (Entisten Nuorten Orkesterin) kanssa. Nuorisokoulutus on Sibelius-Akatemian alla toimiva systeemi, johon voi hakea opiskelemaan ennen yliopistoikää. Nuorisokoulutus toimii aineryhmien alla, joten nuorisolle voi hakea opiskelemaan esimerkiksi kansanmusiikkia, jazzia tai eri klassisia instrumentteja. Kansanmusiikin aineryhmässä nuorisokoulutukseen kuuluu yksityistunteja pääinstrumentissa (ja haluttaessa sivuinstrumentissa) sekä bänditunteja ja lauluryhmää. Nuorisokoulutuksessa opiskellaan koulun ohessa, joten yhtyetunnit (ja tarpeen vaatiessa myös yksityistunnit) järjestetään viikonloppuisin.
 
Itse aloitin nuorisokoulutuksessa kasilla ja olin siellä lukion loppumiseen asti. Bändi- ja soittotunnit olivat Helsingissä ja 1-2 kertaa kuukaudessa matkustimme pitkäaikaisimman (pelimanni)ystäväni Miia Palomäen kanssa soittamaan Pitäjänmäkeen Helsinkiin – ensin Alavudelta ja lukioaikana Kaustiselta.
 
Viime aikoina olen palannut ajatuksissani usein nuorisokoulutusaikoihin ja bänditunteihin – enkä ainoastaan ajatuksissani vaan myös fyysisesti. Sain nimittäin kunnian aloittaa kansanmusiikin aineryhmän nuorisokoulutuksen yhtyeopettajana vuosi sitten. Opetusviikonloput tuovat elävästi mieleen muistoja ja tunnelmia omilta nuorisoajoilta. Viime viikonloppuna muistin esimerkiksi elävästi miten musiikillinen mieleni räjähti, kun opiskelimme nuorisolla moodeja eli kirkkosävellajeja. Miksolyydinen ja doorinen, nuo teini-iän himosoundit!
 
Vanhan päivityksen nähdessäni tajusin kaksi asiaa. Ensinnäkin tulin tästä näkövinkkelistä heti nuoriso-ENOn faniksi sen omatoimisuuden tähden, jota meillä oli! Järjestimme itse keikkoja ja jatkoimme bändin kanssa jonkin aikaa vielä, kun olimme kasvaneet ulos instituutiosta. Mitä toimintaa!

Toiseksi tajusin, että on aika sairaan siistiä, että ympärilläni on nyt ihmisiä, joiden kanssa on yhteistä soittohistoriaa jo puoli elämää. ENOn viimeisestä kokoonpanosta (jonka kanssa levytimme EP:n) kaikki päätyivät ammattiopintoihin. Muun muassa ENKELin kanteleensoittaja Maija Pokelaan tutustuin nuorisolla ja vaikka ENKEL on perustettu viitisen vuotta sitten, meillä on itse asiassa yhteistä soittohistoriaa takana jo 15 vuotta. Tuntuu hienolta ja hullulta!
​

---

ENO: Entisten Nuorten Orkesteri -EP (2009)

​Tämän viikon olimme ENKELin kanssa taiteilijaresidenssissä tekemässä uutta musiikkia. Yhtenä iltana soitimme Miian ja Maijan kanssa läpi nuorisokappaleita (huom! tämä tuli mieleen ainoastaan siitä, että fiilistelin opetusviikonlopun jälkeen moodeja ja meidän silloisia moodien opiskelukappaleita. ei todellakaan aina soitella sitä ohjelmistoa yhdessä. :D). En voi kuin ihailla aivojani, sairasta että sieltä poimuista voi löytyä kappale, jota olen soittanut viimeksi reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Kappaleiden lisäksi sieltä löytyy ihania muistoja ja tunne siitä, että teini-iässä oli joku oma juttu ja koki kuuluvansa johonkin. 

Nuorisokoulutus määritti elämäni suunnan vahvasti. Sibelius-Akatemia tuntui nuorisolaisena tutulta ja tunsin jollain tasolla kuuluvani siihen kansanmusiikkiyhteisöön, jota ihailin valtavasti. Lukion jälkeen tuntui luontevalta ”jatkaa” samaa rataa eli hakea kansanmusiikin aineryhmän varsinaiseksi opiskelijaksi. Seuraava nuorison haku on alkuvuodesta 2020. Suosittelen lämpimästi. Oma nuorisoaika oli huippua ja opena toivon ja pyrin siihen, että nykyisille oppilaille tulisi yhtä pitkäaikaisia muistoja kuin meille tuli!

ENO in my mind. 💖Terkkuja bändikavereille ja ope-Topille!