Toissapäivänä ajoin kesälomaroadtripin viimeistä pätkää ja Yle Ykköseltä tuli sattumalta lauantain perinteinen Sävel on vapaa -puhelintoivekonsertti kansanmusiikkiteemalla. Oli mukava, kun oli jotain merkityksellistä kuunneltavaa ja apukuski vapautui jatkuvalta soittolistojen räpläämiseltä. Pääsin itsekin toivomaan ja toivoin tietenkin suosikkiyhtyettäni Ampron prunnia, jonka levyn mukana olen viime viikkoina soittellut, kun ei ole muuta voinut. 

Viimeiset viikot on ollut nimittäin niin kova soiton palo ja ikävä pelimannimeininkiä, että kipiää ottaa. Siihen on auttanut vähän Ampron prunni ja leirintäalueen nuotiopaikalla itselleni soittelu. Mutta sitä, että saisi viikoksi (tai useammaksi festivaalien määrästä riippuen) upota kuvitelmaan, jossa koko ympäröivä maailma on pelkkää kansanmusiikkia, ei korvaa mikään levy tai video. 

Tuon kirjoitettuani vedän kuitenkin vähän takaisin. Nimittäin kuunnellessani Amanda Kauranteen ja Marouf Majidin luotsaamaa Kansanmusiikin sävel on vapaa -ohjelmaa tavoitin pienen palan kansanmusiikkiyhteisöstä, siitä palasesta festivaaleja, jota eniten ikävöin. Ohjelman edetessä vahvistui tunne, että radiolähettimien ääressä oli samaan aikaan muita samanhenkisiä ihmisiä, pelimanneja ja musiikissa eläjiä. Moni toivoja oli itsekin soittaja ja se taas vahvisti käsitystäni siitä, mitä kansanmusiikki minulle on. Kansanmusiikkia on nimittäin hankala kokea ja kuulla osallistumatta. Oman kokemukseni mukaan koko homman viehätys on siinä, että oli kyseessä konsertti, tanssit tai jamit, useimmiten tulee osallistuneeksi jollain tapaa. Ja sitten sitä onkin niin koukussa, ettei enää pääse irti ja Kaustiselle on pakko päästä joka vuosi. Siitä sitten addiktio laajentuu Oriveden kursseihin välipäivinä, Juurijuhlaan Espoossa huhtikuussa, oman paikkakunnan pelimannisoittajaisiin, Folklandialle tammikuussa, Eteläpohjalaisiin Speleihin elokuussa, Rääkkylän Kihaukseen heinäkuussa ja kas, ehkä voisi pistäytyä myös Ruotsissa vaikka Korrössa. Koukuttumisen ja kansanmusiikin ydintä on aina yhtä hankala selittää sanoin, mutta osallistuminen, yhteisö ja toiset ihmiset musiikissa ovat siinä avainasemassa. Ja näiden osasten toteutumiselle ihanteellinen ympäristö on tietenkin festivaalit, jossa muu maailma unohtuu ja saa viikon ajan kuulla viulun, haitarin ja muiden soitinten sointuja kaikkialta.

Vaikka festivaaleja ei nyt sellaisenaan ole ja kesä on yhtä vaiennutta viulua, Kansanmusiikin sävel on vapaa muistutti, että en ole yksin. Kiitos siitä Yle, Amanda ja Marouf.​
​

Perjantaina pääsen sentään fyysisesti festivaalimaisemiin, kun vanha kunnon Haka esiintyy VirtuaaliKaustisen iltakonsertissa yhdessä Bill Hotan kanssa. Eteläpohjalaisiin tunnelmiin voi virittäytyä perjantaina 17.7. klo 19 tästä linkistä:
Bill Hota & Haka

Painun tästä nyt soittelemaan (yksin). Mutta hei, pidetään lippu korkealla! Nautitaan kesäpäivistä ja soitellaan nyt siellä omien iltanuotioiden äärellä! Kaikkea parasta, ensi kertaan (toivottavasti pian)!

​Leija x

​Facebook muistutti, että 10 vuotta sitten tänä päivänä olen ollut keikalla meidän nuorisokoulutuksen bändin ENOn (Entisten Nuorten Orkesterin) kanssa. Nuorisokoulutus on Sibelius-Akatemian alla toimiva systeemi, johon voi hakea opiskelemaan ennen yliopistoikää. Nuorisokoulutus toimii aineryhmien alla, joten nuorisolle voi hakea opiskelemaan esimerkiksi kansanmusiikkia, jazzia tai eri klassisia instrumentteja. Kansanmusiikin aineryhmässä nuorisokoulutukseen kuuluu yksityistunteja pääinstrumentissa (ja haluttaessa sivuinstrumentissa) sekä bänditunteja ja lauluryhmää. Nuorisokoulutuksessa opiskellaan koulun ohessa, joten yhtyetunnit (ja tarpeen vaatiessa myös yksityistunnit) järjestetään viikonloppuisin.
 
Itse aloitin nuorisokoulutuksessa kasilla ja olin siellä lukion loppumiseen asti. Bändi- ja soittotunnit olivat Helsingissä ja 1-2 kertaa kuukaudessa matkustimme pitkäaikaisimman (pelimanni)ystäväni Miia Palomäen kanssa soittamaan Pitäjänmäkeen Helsinkiin – ensin Alavudelta ja lukioaikana Kaustiselta.
 
Viime aikoina olen palannut ajatuksissani usein nuorisokoulutusaikoihin ja bänditunteihin – enkä ainoastaan ajatuksissani vaan myös fyysisesti. Sain nimittäin kunnian aloittaa kansanmusiikin aineryhmän nuorisokoulutuksen yhtyeopettajana vuosi sitten. Opetusviikonloput tuovat elävästi mieleen muistoja ja tunnelmia omilta nuorisoajoilta. Viime viikonloppuna muistin esimerkiksi elävästi miten musiikillinen mieleni räjähti, kun opiskelimme nuorisolla moodeja eli kirkkosävellajeja. Miksolyydinen ja doorinen, nuo teini-iän himosoundit!
 
Vanhan päivityksen nähdessäni tajusin kaksi asiaa. Ensinnäkin tulin tästä näkövinkkelistä heti nuoriso-ENOn faniksi sen omatoimisuuden tähden, jota meillä oli! Järjestimme itse keikkoja ja jatkoimme bändin kanssa jonkin aikaa vielä, kun olimme kasvaneet ulos instituutiosta. Mitä toimintaa!

Toiseksi tajusin, että on aika sairaan siistiä, että ympärilläni on nyt ihmisiä, joiden kanssa on yhteistä soittohistoriaa jo puoli elämää. ENOn viimeisestä kokoonpanosta (jonka kanssa levytimme EP:n) kaikki päätyivät ammattiopintoihin. Muun muassa ENKELin kanteleensoittaja Maija Pokelaan tutustuin nuorisolla ja vaikka ENKEL on perustettu viitisen vuotta sitten, meillä on itse asiassa yhteistä soittohistoriaa takana jo 15 vuotta. Tuntuu hienolta ja hullulta!
​

Sain toiveen kirjoittaa freelancerin viikosta. Viime viikko oli erityisen tapahtumarikas, joten se pääsköön ikuistetuksi. Vaikka kaikki viikot ei ole tällaisia hulluviikkoja, tästä saa ainakin maistiaisen työnkuvan monipuolisuudesta.  

Viime viikko sisälsi

•  kahdeksan hyvin erilaista keikkaa:
  • 1 taiteellinen harmoonipläjäys
  • 2 päiväkotikonserttia
  • 1 koulukonsertti
  • 1 akustinen Floating Sofa Quartetin keikka nuorehkolle kööpenhaminalaisyleisölle
  • 1 itse vahvistettu Floating Sofa Quartetin keikka varttuneemmalle nuorisoseurantaloyleisölle
  • 1 festivaalitanssisoitto Floating Sofa Quartetin kanssa
  • 1 intiimi tanssisoitto Saana Kujalan kanssa / soolona Nordic Dance Helsingissä
• ​kolme maata
• Yksittäisiä toimistohommien hoitoja kotipäivinä ja matkoilla mahdollisissa väleissä
• Vähän Erkki Ala-Könnin Suomalainen polska –teoksen opiskelua ja melkein yksi kokonainen romaani
• Matkustusta:
  • Yli 1200 autossa istuttua kilometriä
  • 3 lentoa
  • 2 lauttamatkaa
  • parit bussit, junat ja metrot Helsingissä
• Paljon kivoja keskusteluja ja maukkaita ruokahetkiä yhtyetovereiden kanssa.

Jokainen keikka oli ihan mahtava ja omalla laillaan erityinen. Tuntuu vähän hassulta ja oudolta erikseen sanoa se, mutta on se silti ehdottomasti mainitsemisen arvoista – soittaminenhan itse asiassa on se mun työ. Soittamisesta ja keikkahetkestä kirjoittaminen tuntuu vain vähän oudolta. Se on mielentila, aika yksityinenkin kokemus, vaikka tapahtuu ihmisten edessä ja kanssa. Ehkä joskus voin yrittää sitäkin, mutta nyt tuntuu, että keikkatilanteesta on vaikea kirjoittaa kuulostamatta ällöltä tai todella erikoiselta, joten keskitytään tässä nyt kaikkeen siihen toimintaan, joka johtaa siihen, että pääsee lavalle seisomaan. Eli täältä pesee, valikoidut soittamiseen johtaneet faktat viikosta!  
 
V I I K O N  P Ä I V Ä T 

M a a n a n t a i n a soitimme Marja-Liisa Orgelsuite –konsertin Jokkmokkissa Ruotsissa. Marja-Liisa Orgelsuite on norjalaisen Mariann Torsetin säveltämä ja ideoima teos kuudelle matkaharmoonille. Teoksessa soittavat allekirjoittanut ja Milla Viljamaa Suomesta, Janne Strömstedt ja Kristina Bergström Ruotsista sekä Harald Lind-Hansen ja säveltäjä Torset Norjasta.

Autolla ajoa yhteensä 7 tuntia.
Roudaukseen sekä show'n rakentamiseen ja purkamiseen käytetty aika 120 min.
Soitettuja minuutteja 58.

Päivän asiasanat: harmooni, taide, jalkalamppu, auto, lappi, roudaus
Päivän biisi: Filarfolket - Hönsafötter & gulerötter (kuunneltiin autossa ainakin 5 kertaa)

​T i i s t a i n a  ajettiin Millan kanssa Luulajasta Rovaniemelle ja Rovaniemeltä lennettiin Helsinkiin. Olotila oli kiertueen jälkeinen totaalinen tyhjyys sisuskaluissa. Ei auttanut, lähdin kuitenkin taivaltamaan Helsinki-Vantaalta kohti Helsinki-Nordic Dancea. Matkalla hain ystävältä lainahanurin, koska omani oli Tanskassa odottamassa seuraavaa keikkaa. Sitten sompailin kaikkien matkatavaroiden kanssa Bokvillaniin valmistautumaan tanssi-iltaan. Mielessä oli vain soffalla makoolu ja Love Actually.
 
Bokvillanissa meidän järjestelytiimi toimi, ilta hämärtyi ja saliin kerääntyi väkeä; paljon tuntemattomia ja jonkin verran tuttuja ystäviä. Workshopissa opeteltiin valssia ja sain soittaa tämän hetkistä suosikkikappalettani Lakeuden kutsua. Tunnelma oli mielettömän keskittynyt ja tanssijoiden kehityskaari tunnin aikana huikea. Lopuksi workshop-osio huipentui vielä ryhmätanssiin eli Kopukkaan Hausjärveltä.
 
Tunnelma oli koko illan tiivis, lämmin ja kupliva eikä illan jälkeen olo ei ollut enää tyhjä vaan aika täysi, eikä vain pullasta vaan lovesta, actually. Nordic Dancessa oli eniten kävijöitä ikinä ja oli kaunista nähdä kuinka uudet ihmiset sujahtivat kokeneempien tanssijoiden sekaan ja tulivat osaksi yhdessä liikkuvaa massaa. Tuli olo, että ehkä ollaan onnistuttu luomaan jotain, joka kasvaa, rönsyää ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Autolla ajoa yhteensä 3 tuntia.
Yksi lento.
Julkisissa kulkuvälineissä istumista 2,5 tuntia.
Soitetut minuutit 110.
 
Päivän asiasanat: matkustus, lentokenttä, helsinki, tyhjyys, harmooni, lainahaitari, sosiaalinen tanssi, valssi, pulla, täyttymys, innostus, love actually, hugh grant
Päivän kappale: Lakeuden kutsu

K e s k i v i i k k o n a  katsoin Love Actuallyn. Olin niin väsynyt, että katsoin jopa poistetut kohtaukset. Lisäksi kävin jumpassa mököttämässä ohjaajalle, mutta vain koska olin varannut sen viikkoja etukäteen ja ajattelin, että saattaisin piristyä. En piristynyt. 

Elokuvaminuutteja 180 (kelailin ja poistetut kohtaukset)
Jumppaminuutteja 50 (vihasin jokaista)
Energiaa 0 mittayksikköä

Päivän asiasanat: koti, väsymys, sohva, jumppa, love actually, hugh grant
Päivän kappale: Love is all around

T o r s t a i a a m u n a vaihdoin laukkuun uudet kamatsut ja lensin Kööpenhaminaan. Illan keikka oli Floating Sofa Quartetin kanssa Kööpenhaminan keskustan tuntumassa Litteraturhusetissa. Yleisö oli hip ja fiilis hyvä. Keikan jälkeen pakkasimme auton: kontrabasso, harmooni, haitari, viulu, huilu, säkkipilli, cd-laatikko, kaksi matkalaukkua, äänentoistojärjestelmä, mikseri, piuhakassi, reppu, kolme kangaskassia, neljä makuupussia, tyyny, takkeja, neljä ihmistä ja yksi farmariauto = toimii, jos on halua ja ratkaisukykyä. Ajoimme pari tuntia seuraavalle keikkapaikalle Lollantiin.

Päivän asiasanat: matkustus, lentokenttä, kööpenhamina, harmooni, haitari, akustinen, auto, kamatsu, kamatsu, kamatsu
Päivän kappale: FSQ - Reventlow & Storm
​

​P e r j a n t a i n a liian lyhyiden yöunien jälkeen lähdimme soittamaan päiväkoti- ja koulukonsertteja. Palautimme mieleen, mitä kaikkea yleisöä aktivoivaa hauskaa olimme lisänneet kappaleisiimme Suomessa koulukeikoilla reilu vuosi sitten ja keikat menivät mukavasti. Illan keikka oli paikallisella nuorisoseurantalolla. Toimme mukanamme äänentoistovälineet ja soundcheckasimme itsemme kuuluviin. Keikka oli hyvä ja soitimme ehkä parhaan vedon Skånebitarista ikinä! Väliajalla joku halusi tietää olenko mahdollisesti raskaana. Olisi ollut kiva, jos olisin osannut vastata, mutta naseva vastaus ei onnistunut tanskaksi ikävä kyllä.

Ajoa yhteensä 1 tunti.
Päiväuniminuutteja 90.
Soitettuja minuutteja 205.

Päivän asiasanat: koulukonsertti, päiväkotikonsertti, pelto, päiväunet, roudaus, äänentoisto, nuorisoseurantalo, valeraskaus
Päivän kappale: En ulv, en ræv, en hare (koulu- ja päiväkotikonserttien hitti)
​

L a u a n t a i n a ajoimme Aarhusiin, missä meitä odotti maaginen tanssilattia. Ihmiset osasivat kaikki ryhmätanssit ohjeistamatta ja erityisiä paikallisperinnetansseja myös. Wooooowwww, sellainen kulttuuri voi siis olla olemassa!!!! Kirjataan muistiin, Nordic Dancen tavoitteita ehkä kymmenen vuoden päästä! Laitoin saman mekon kuin edellisenä iltana. Kukaan ei kysynyt mitään. 

Autolla ajoa yhteensä 3 tuntia.
Yksi lauttamatka.
Iltapäiväkävelyäminuutteja 20.
Soitettuja minuutteja 90. 
Tanssittuja minuutteja 20.

Päivän asiasanat: auto, lautta, tanssit, ryhmätanssit, vaikuttunut, erittäin väsynyt
Päivän kappale: Vals 113 (tanskalainen hittivalssi, jonka aion vielä opetella)

S u n n u n t a i n a  pääsin Aarhusista Kööpenhaminan kautta kotiin ja rojahdin sohvalle.

Autolla ajoa 1,5 tuntia. 
Yksi lauttamatka.
Julkisia kulkuvälineitä 1,5 tuntia.
150 sivua luettua kirjaa.
Soitetut minuutit 0.

Päivän asiasanat: matkustus, lentokenttä, kööpenhamina, helsinki, tylsää
Päivän kappale: Juha Vainio – Ei ole Kööpenhamina kuin ennen
​

Kiitos viikko 39, hauskaa oli. On onni, että saan työskennellä niin huippujen ihmisten kanssa, ihmisten, joiden tekemiseen voi luottaa, hommat hoituu aina parhaalla mahdollisella tavalla ja aina on myös tosi kivaa – harmooniporukan kanssa suorastaan hulvatonta yleensä. :D Tahti tuntui kuitenkin tällä kertaa itsellekin yllättävän kovalta, vaikka aikataulu oli ollut jo pitkään tiedossa. Ennen maanantaina finalea oli nimittäin alla viikko Marja-Liisa Orgelsuiten harmoonikeikkoja Lapissa ja viikonloppu Floating Sofa Quartetin keikkoja Ruotsissa ja Tanskassa. FSQ:n ensimmäisellä keikalla torstaina Kööpenhaminassa tuntui, että joku palanen aivoista ja sielusta oli vielä matkalla Lapista etelään, mutta koska yhtyetoverit on rautaisia, keikka onnistui hienosti heihin nojaten. Kaikkien näiden reissujen yhteenlaskettu autossaistumisaika tuntuu vähän kropassa, mutta onneksi nyt on aikaa parannella. Lähtis lenkille! 

Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Nyt taas matkalaukun pakkaus ja kohti Rovaniemeä. Otan vastaan hyviä podcast-vinkkejä, joilla voin hämätä itseäni niin, että laukkujen pakkaaminen ja purkaminen menisi siinä sivussa johonkin muuhun keskittyessä... 8) Ensi viikon ajan pohjoismainen harmooniprojekti Marja-Liisa Orgelsuite kiertueella Lapissa. Odotan innolla! 

Ihanaa syksyä kaikille! 

Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari.
Ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
- Eino Leino

Juhannus kolkuttelee ovelle. Kesän suloisesti lämmenneissä rantavesissä on saatu jo vähän uiskennella, mutta tuntuu, että avomeri ja myrskyävät hyökyaallot ovat vielä edessä – niiden pauhu kuuluu jo! Olen niin kesäpöhinöissäni, että yhtäkkiä mikään Eino Leinon kesäruno ei tunnu kliseiseltä, haluan soittaa hanuria KOKO AJAN ja viime päivät olen luukuttanut Tallarin versiota Ankin Niin aikaisin -kappaleesta kymmeniä kertoja päivässä. Minulla on tunne, että kesästä tulee mahtava enkä malta odottaa kaikkia keikkoja ja festivaaleja, jotka siintävät näköpiirissä (kalenterissa). Kesässä tiivistyy kaikki se, miksi tähän työhön on ajautunut: soittaminen on mahtavaa, musiikki hivelee ruumista, tanssimahdollisuuksia on joka nurkalla, mukavia ihmisiä mukana menossa eikä matkustaminenkaan tunnu raskaalta, kun on valoisaa ja lämmintä. Pelimannielämän kulta-aika on siis jälleen käsillä. 

 
Avasin festivaalikauden Tanskassa Pinsefestivaleilla pari viikkoa sitten. Soitin belgialaisen säkkipillinsoittajan Marieke Van Ransbeeckin konsertissa Esbjergissä ja sen jälkeen osallistuimme pinse-juhlapyhän juhlallisuuksiin Fanøn saarella. Koska Tanska on Tanska, kirkollista juhlapyhää pinseä eli helluntaitakin juhlitaan vähän eri malliin ja sielu tuli ravisteltua talven jälkeen hereille niin hyvissä (ja erittäin äänekkäissä) jameissa kuin paikallisen kylätalon tanssilattiallakin. Musa on parasta! 

Kesän keikoilta odotan erityisesti ENKELin Vuoden yhtye -nimitykseen liittyvää XL-show'ta Kaustinen Folk Music Festivaalilla. Keskiviikkona 10.7. klo 22 otamme festivaaliareenan haltuun komian vierailijajoukon kera. Ensi viikolla pidämme bändin kesken treenileirin ja suunnittelemme show'n yksityiskohdat. Myös Musik over Præstø Fjordia odotan innolla, se on mukavimpia festivaaleja, joilla olen vieraillut ja myös yksi parhaista keikkakokemuksista Floating Sofa Quartetin kanssa. Mahtavaa saada soittaa siellä myös ENKELin kanssa! 

Keikkojen lisäksi aion soittaa ja tanssia sydämeni kyllyydestä! JES. Tässä alla on kesän festivaaliohjelmani, huikkaa jos olet tulossa samoille juhlille! Blogi saattaa olla kesän ajan vähän katkolla, mutta hei – nähdään festivaalitunnelmissa! 

L E F A N  F E S T I V A A L I K E S Ä  2 0 1 9

21.6. Seurasaaren juhannusvalkeat (ENKEL)
4.-7.7. Førdefestivalen, Norja (Floating Sofa Quartet)
8.-14.7. Kaustinen Folk Music Festival (ENKEL, Alavuden kaksiriviset, Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen yhtye Nirso)
20.7. Folkrot, Ruotsi (Floating Sofa Quartet)
25.-28.7. Korrö, Ruotsi (ENKEL)
3.8. Kvinnfolk, Ahvenanmaa (ENKEL)
8.-11.8. Musik over Præstø Fjord, Tanska (ENKEL)
14.9. Godtfolk, Tanska (Floating Sofa Quartet)
ja vielä yllätysbonuksena kansantanssisäestyksiä Folk Azores -festivalilla elokuussa!

Tähän loppuun vielä viikon virallinen kesäanthem, Jesse Kaikurannan ja Tallarin Niin aikaisin.
​

Kevät on lempivuodenaikani. Toukokuu on paras. Ihmiset alkavat heräillä eloon talven jäljiltä ja yhtäkkiä tapahtuu paljon kaikenlaista yllättävää hauskaa, kuten puistottelua, spontaaneja jameja, juhlia, konsertteja ja jatkoja. Kaikessa on kuitenkin vielä jonkinlainen kontrolli ja järjestys, koska kellään ei ole vielä kesäloma, mutta otetaan jo salaa pientä varaslähtöä kuitenkin. Ilmassa leijuu kesän odotus ja tanssijalka vipattaa.

Toukokuuhun on usein liittynyt suuria ponnistuksia, lopputöiden palautuksia, päätöskonsertteja ja muita vastaavia kouluun ja opiskeluun liittyneitä asioita – ja sitä kautta onnistumisia. Tänä vuonna toukokuu ei tuonut mukanaan yksittäisiä suuria voimain koitoksia, mutta olen saanut suuria voiman ja onnistumisen tunteita pienemmistä asioista ja haluan jakaa ne nyt teidän kanssa! 

Mistä olen saanut voimaa viime viikkoina eli BOOOOMM:

A U T O N  V U O K R A A M I N E N  U L K O M A I L L A
ENKEL oli viime viikonloppuna kiertueella Tanskassa. Liikkumista varten vuokrasin meille auton. Keikkapaikalle ajaessa iski tajuntaan, kuinka siistiä on, että osaan vuokrata auton, jota osaan ajaa. Ja tiedän mihin ajetaan, koska olen ajanut sitä reittiä Tanskassa niin monta kertaa.  Tiedän myös mille huoltoasemalle kannattaa pysähtyä ja mikä juuri sen pikaruokaketjun kasvisvaihtoehdoista on paras. Ai vitsi miten siistiä, että olen huomaamattani oppinut noin monta asiaa! Ajaminenkin on mahtavaa silloin, kun on hyvä sää ja matkalla hyvä tarkoitus. En omista autoa ja ajan Suomessa harvoin. Ulkomaan keikkareissuilla sen sijaan kannan kuskinimeä Immortal Driver. Tsigibau boom boom!

V E R O I L M O I T U K S E N  T E K E M I N E N
Tietokone hajosi, ei kiinnostanut aloittaa, kollegojen Facebook-päivitykset aiheesta, yäk yäk. Deadlinen painaessa rupesin, ja muistin taas, että hitto, kyllähän mä tämän osaan ja oikeasti nautin numeroiden pyörittelystä! Verot on hieno asia, kiitos minä kuittien säilyttämisestä ja ensi vuoteen! ​
​

Jotta pelimannilife ei näyttäytyisi pelkkänä keikkana ja ainaisena reissuna, tässä kertomus tästä viikostani, joka on sisältänyt paljon kotona kökkimistä, toimistotyötä ja musiikin tekemistä. ​
​

M A A N A N T A I
Lomapäivä. Kävin brunssilla. Pelasin Nintendolla. Otin poikkeuksellisesti päiväunet. Luin kirjaa, kirjoitin blogiin ENKELin huhtikuusta (edellinen postaus löytyy täältä!). Taistelin pitkin päivää pääsiäisloman viime hetkiä uhanneita mieleen nousseita työtehtäviä vastaan. 
​

T I I S T A I
Maanantaina muistiin kirjoittamieni töiden tekemistä, minkä onnistuin aloittamaan kärppänä heti aamulla. Iltapäivällä oli liikkakerho, eli Muusikkojen liiton järjestämä työhyvinvointiliikuntaryhmä. Rakastan käydä sielä! Tuntuu, että onnistun aina tekemään sen mitä pyydetään, ja liikkuminen tapahtuu rennossa ilmapiirissä samalla porukalla joka viikko. Liikkakerhon jälkeen aikataulutin tulevan lukuvuoden opetuksia ja soittelin vanhoja pelimannisävelmiä. 
​

K E S K I V I I K K O
​Musiikkipäivä, ei toimistohommille. Päässäni kyti muutama kappaleidea ENKELille, joten soitin läpi erilaisia kansanmusiikin lähdeopuksia löytääkseni ideoihini sopivat perinnesävelmät. Löysin muutamia, en ehkä sitä mitä etsin, mutta monia muuten hyviä kappaleita. Etsin esimerkiksi tosi kaunista surullista melodiaa, mieluiten marssia. Löysin yhden hyvän ehdokkaan, jota aloin sovittaa vähän, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut onko löytämäni melodia juuri se oikea tarkoitukseeni. Jos jollekin teistä tulee mieleen se kaikista kaunein suruisa tradisävelmä (voi olla myös polska tai menuetti), saa ehdottaa! Löysin myös toiseen teosideaani sopivat kaksi vanhaa paimensoittomelodiaa, joista toivottavasti tulee kesä- (tai syys-)hittejä ENKELille! 
​

T O R S T A I
Torstaista olen kirjoittanut päiväkirjaani "normaali päivä". Tässä tapauksessa ilmeisesti käytin normaalia synonyymina ankealle. Aamulla väsytti ja tympi, ei huvittanut ryhtyä mihinkään. Kahvi loppui kesken. Väistelin hetken työntekoa lukemalla romaania. En kuitenkaan pystynyt siihen kauaa ja aloitin työt tehtävälistan kohdasta Apurahahakemus nro 1. Istuin shortseissa keittiön pöydän ääressä ja kirjoitin. Hakemuksen teon lomassa pidin Skype-palaverin hakemukseen liittyen. Skype-palaveria varten pukeuduin asteen enemmän kuin olisin muistanut pukeutua yksikseni. Kun hakemukseen liittyvät yksityiskohdat olivat palaverin jälkeen selvillä, sain hakemuksen kasaan melko nopeasti. Lähetin ensimmäisen hakemuksen. Kello oli vasta vähän, joten valitsin tehtävälistalta toisen työlään vaihtoehdon, Apurahahakemus nro 2:n. Lähetin toisen hakemuksen. Kauhea nälkä, unohdin taas syödä lounasta ajoissa, niin kuin lähes aina, kun teen töitä kotona. "Lounaan" kypsymistä odotellessa söin vähän viime viikkoisista musiikkivideokuvauksista ylijääneitä keksejä. Aterioituani jatkoin tehtävälistan  parissa. Julkistin Nordic Dance Helsingin kevätklubin ja naputtelin sen kaikkiin mahdollisiin tapahtumakalentereihin. Kun toimistohommaa ja tehtävälistan raivokasta kyntämistä oli kulunut normaalin toimistotyöpäivän ajan, totesin että on pakko liikkua vähän enemmän kuin hellan ja keittiön pöydän väliä ja lähdin asioille kaupungille. 
​

P E R J A N T A I
Tänään kävin lounaalla ystävän kanssa ja suunnittelin viikonlopun ja vähän pidemmällekin tähtääviä opetuksia. Laitoin tauluja työhuoneen seinälle.
​

S U M M A  S U M M A R U M
Tämä työviikko tuntui aika möllöltä. Yksin kotona tehdessä tunnelma on välillä vähän ankea eikä tekemisestä saa sen määrää vastaavaa tyydytystä. Ajatus harhailee jatkuvasti monen eri isomman ja pienemmän projektin välillä, ja työnteon ja olemisen raja on häilyvä ja nopeasti muuttuva. Kun nyt kirjoitin tekemiseni auki, huomasin että sain kuitenkin paljon aikaiseksi, vaikka viikko ei ollut fantastinen eikä erityisen mieleenpainuva. Työnteon lisäksi olen siivonnut ja sisustanut työhuonetta ja se projekti vie päästäni yllättävän paljon tilaa. Rakastan olla kotona, ja kotipäivät ja kotitoimistopäivät ovat useimmiten hyvin tarpeellisia. Joskus tunnelma vaan on parempi ja joskus huonompi, ja toisina päivinä tehtävien yliviivaamisesta listalta saa enemmän potkua kuin toisina.

Tällainen oli tämä viikko. Mieleenpainuvuuden puutteesta huolimatta se on kuitenkin ikuistettu internetin syövereihin. Kiitos, kun luit siitä! Ensi viikko tulee olemaan totaalisen erilainen, kun lähden Marja-Liisa Orgelsuiten kanssa kiertueelle Norjaan – jos lentäjien lakko päättyy ennen lähtöajankohtaa! 

Ensi kertaan ja ihanaa viikonloppua! :* Postausvinkkejä ja kommentteja otetaan edelleen vastaan!

PS. Nordic Dance Helsinki Kevätklubilla pääsen itsekin tanssimaan, kun musiikkipuolesta vastaa yksi lemppariyhtyeistäni Ampron prunni! Kevätklubi on 23.5. klo 18 Annalan huvilalla, ja sinne on vapaa pääsy, kuten Nordic Dance Helsinki -klubeille yleensäkin. Lisätietoa täältä!

Hei, kiitos kaikille blogin ihanasta vastaanotosta! On ollut kiva huomata, että olette käyneet lukemassa, kommentoineet ja tykänneet, jee!

​Tämän huhtikuun ja sen lämpenevät viikonloput olen saanut viettää ENKELin kanssa. ENKEL on pelimannityttöbändi, jonka yhteiset ensisävelet soitettiin kesällä 2014. Idea yhtyeestä syntyi jo vuotta aiemmin, kun olimme opiskeluihin liittyvällä matkalla isossa porukassa. Lennot olivat myöhässä ja tilanne kaoottinen, mutta me neljä päädyimme kahville ja jamittelemaan, kun muuta ei ollut tehtävissä. Siinä hetkessä totesimme, että pitäisi perustaa bändi, kun matkustaminen sujuu niin rennosti. Sisäisen viestinnän ryhmämme on edelleen Maailman paras kiertuebändi ja matkustamista on sittemmin onneksi päästy harjoittelemaan tuota reissua enemmän. ENKELin ohjelmisto koostuu suomalaisista (Suomen kulttuurialueella tunnetuista) perinnekappaleista sekä omista sävellyksistämme. Olemme kuitenkin tietoisesti rajoittaneet omien sävellystemme määrää ja pyrkineet etsimään ohjelmistoomme arkistojen aarteita ja hittikappaleita 1800-luvulta nykypäivään. Maailman parhaan kiertuebändin ideologiaan kuuluu myös helppo liikuteltavuus, mistä syystä soitan yhtyeessä vain haitaria – harmooni saa jäädä muihin projekteihin. Yhtyeeseen kuuluvat lisäkseni Miia Palomäki, Maija Pokela ja Iida Savolainen. Miian kanssa yhteinen soittouramme alkoi Sydänmaan kaksirivisissä vuonna 1996 ja on jatkunut näihin päiviin asti katkeamattomana. Miia soittaa laillani 2,5-rivistä haitaria, muissa yhteyksissä myös viulua, ja on huippupedagogi sekä onnistuu aina iskemään vitsin yllättävään paikkaan. Maija soittaa 15-kielistä kanteletta, ja muualla kuin ENKELissä myös muunlaisia kanteleita. Maija on tunnelmaa nostattava tsemppaaja ja musiikillinen muistihirmu. ENKELin alttoviulussa on kurssiystäväni Iida Savolainen, jonka uskomaton luovuus saa ENKELin puitteissa rönsytä alttoviulustemmojen kautta pörröpukuihin ja supersankaripanssareihin. 

Freelance-elämän projektiluontoisuuden huomioon ottaen kuulostaa kivalta, että on pystynyt keskittymään kuukauden ajan yhteen yhtyeeseen. Mutta... mua naurattaa. Meillä oli ENKELin kanssa huhtikuussa pari keikkaa, yksi koulukeikka, kaksi kansantanssiesitysten säestystä, parit treenit, uuden musiikin tekemistä, muutama videopalaveri, tuhansia (kymmeniätuhansia) Whatsapp-viestejä, musiikkivideon kuvaukset ja tykypäivä (BEST)! 
 

Meidän huhtikuu alkoi Kaustiselta. Otimme varaslähdön festivaaleihin ja esiinnyimme yläkoululla ja Ravintola Pelimannissa. Kiitos P-Klubi ja Kaikenlaisen musiikin yhdistys! Oli ihana keikka ja tarkasti kuunteleva yleisö. Jännitysmomentista, viisaudenhampaiden poisto-operaatiosta päivää ennen näitä keikkoja selvittiin, jopa ilman kosmeettisia haittoja! Ei tullut mieleenkään ennen kuin hammasta leikattiin, että se saattaisi vaikuttaa työkykyyn... Hupsis. Pidettiin Kaustisella myös treenipäivä ja oli tosi mukavaa tehdä pitkästä aikaa vähän uutta musiikkia.

Kaustisen viikonlopun jälkeen seurasi Juurijuhla ja Tanssimylly. Juurijuhla on huhtikuussa Espoossa Sellosalissa järjestettävä lämminhenkinen kaupunkikansanmusiikkifestivaali. Itse kävin tänä vuonna katsomassa tuvalaisen Alash -kurkkulauluyhtyeen ja Kimmo Pohjonen Skinin huikean konsertin. ENKEL esiintyi lauantai-iltana samassa konsertissa Curly Stringsin (EE) ja Baltic Crossingin (FI-DK-GB) kanssa (molemmat yhtyeet ovat muuten sellaisia, joita yleensä suosittelen, jos minulta kysytään kansanmusiikin kuunteluvinkkejä!). Juurijuhlankin keikka oli aivan mahtava, ja illan kruunasi kaikkien bändien yhteisesitys Whirling Waltz (säv. Kristian Bugge). 

​ENKELin kanssa olemme alusta asti toimineet yhtyeenä määrätietoisesti ja jo yhtyeen perustamisesta lähtien on toiveissamme ollut yhteistyö kansantanssijoiden kanssa. Haave kävi toteen Tanssimyllyssä Tampereella. Tanssimylly on Suomen Nuorisoseurojen kahden vuoden välein järjestettävä yli 15-vuotiaiden kansantanssiryhmien katselmus. Säestimme kahta Karjalan Nuorten ryhmää, Tyrniä (ohj. Elias Martikainen) ja Tärskyä (ohj. Riina Hosio). Viikonloppumme jatkui Juurijuhlan tunnelmissa, sillä Elias oli tehnyt koreografian Baltic Crossingin kappaleisiin ja Riina meidän tuotantoomme. Tyrnin esityksessä pääsimme tanssimaankin, mikä oli tosi kivaa ja yllättävän jännittävää. 

Olimme harjoitelleet tanssijoiden kanssa muutamaa viikkoa aiemmin ja siinä mielessä tiesin, mitä tuleman pitää ja olin innoissani yhteistyöstä. Olen osallistunut Tanssimyllyyn (joka muistaakseni silloin kulki eri nimellä) muutamia kertoja 2000-luvun alussa säestäen alavutelaisia kansantanssiryhmiä. Tanssimylly pääsi kuitenkin yllättämään minut täysin: tapahtuma oli ihana, lämminhenkinen, yhteisöllinen ja kerta kaikkiaan liikuttava. Soittaessa piti välillä purra huulta, että pysyi paketti kasassa koko esityksen, tuntui niin hienolta olla osa isoa tanssivaa joukkoa. Tanssijoista huokui esiintymisen ja yhdessä tekemisen ilo, sekä lavalla että pukuhuoneessa, ja mekin pääsimme vähän osallisiksi, kun Tyrnistä löytyi meidänkin kampauksille ehtimistä ja osaamista! <3 Ihana elämys, kiitos Riinalle järjestämisestä ja kaikille ryhmille ja ohjaajille, jotka olitte tehneet koreografioita ENKELin musiikkiin. Mikä kunnia! 

Pääsiäistekemiseksi jäi siis musiikkivideo, joka kuvattiin sävellykseeni Lempi-ihmisille. Musiikkivideon ohjasi upea Saara Mäntylä ja se julkaistaan kesällä. Maltanko odottaa? No en!!! Sitä ennen biisiä voi fiilistellä vaikka Spotifysta. 
​

​Kuvauspäivä oli pitkä, mutta hyväntuulinen. Avustajatiimi oli huippu, työryhmä ammattilaisia ja eväät hyvät, joten itse sain heittäytyä päivän vietäväksi. Ekoja kertoja oli päivässä monia: meikattavana olo, tekokynnet ja muita asioita, joita en ole aiemmin edes ymmärtänyt kaivata. Oli huippua kerrankin olla osana suurempaa projektia, joka oli ENKELin, mutta jossa emme olleet itse kaikesta vastuussa. Vähän siihen liittyen, suurin haaste olikin harjoitella pyytämään apua (ei kuulu nimittäin vahvuuksiini). Tekokynsien kanssa haastavaa oli noin kaikki, joten joka käänteessä joutui pyytämään apua niin purkkapussin avaamiseen kuin kengännauhojen solmimiseen ja syömiseen. Huipputiimillä kuitenkin onnistui sekin! Musiikkivideosta lisää paljastuksia ENKELin Facebookissa ja Instagramissa! En malta odottaa kesää!!!

18-tuntisen kuvauspäivän jälkeen vietimme ihanan tykypäivän kylpylässä. Suunnittelimme alun perin jotain perusravintolahommaa ja ehkä karaokea, mutta mikään ei olisi voinut olla täydellisempää kuin lämpimät altaat, saunat ja lilluminen – parhaiden ystävien kanssa, ilman aikatauluja, musiikkivideopäivää fiilistellen ja kerrankin ilman pakkoa ajatella töihin liittyviä asioita (vaikka raja onkin aika hämärä). Voin suositella kaikille. ​Tykypäivä, mikä ihana keksintö! 

M U U T A 

Musiikkivideon ulkopuolella pääsiäiseen on kuulunut suklaata (ruohomunat best), työhuoneen siivousta (melkein valmis), ystäviä ja Nintendo Switchia. Opin vihdoin Super Smash Brosin komennot, joten aion palata sen pariin heti tämän kirjoituksen jälkeen. 

​Tänään pumppasin pyörän renkaat. Huomenna aion kokeilla polkaista! Olin myös ensimmäistä kertaa ulkona shortsit jalassa. Jos saisin päättää, en käyttäisi ikinä mitään muuta kuin shortseja. Rakastan niitä!

Tällä hetkellä minulla on kesken Miranda Julyn Avokämmen. Tosi hauska kirja. Kirja viikossa -haaste on edelleen aikataulussa! 

Kiitos, kun luit ENKELin huhtikuukuulumiset ja palataan! Otan edelleen mielelläni vastaan kommentteja ja ideoita blogiin liittyen. Ihanaa pääsiäistä ja aurinkoisia päiviä kaikille! ​
​

Hei, tervetuloa lukemaan kirjoituksiani kansanmuusikon arjesta, pelimannilifestylestä ja siihen liittyvistä ajatuksista, tunteista ja toiminnasta. Raotan kansanmuusikon työn kulisseja – omasta Leijan näköisestä näkökulmastani! Erilaisia kansanmuusikon uria on toki niin monta kuin on freelance-pelimannia musiikillisessa marginaalissa, joten voin puhua ainoastaan omasta puolestani. Sillä mennään, ja olen tosi innoissani – jee! Otan mielelläni vastaan palautetta ja postausideoita, joten aina jos tuntuu siltä, jätä kommentti tai laita vaikka sähköpostia! 

K U K A  L E I J A 
Olen Leija ja ammatiltani olen kansanmuusikko. Soitan 2,5-rivistä haitaria ja harmoonia, vähän myös mandoliinia ja laulan. Viimeisen parin vuoden ajan aktiivisimpia yhtyeitäni ovat olleet pelimannityttöbändi ENKEL ja pohjoismainen Floating Sofa Quartet (FI-DK-SE). Muita yhtyeitäni ovat jo lähes viidentoista vuoden ikään ehtinyt Haka, pohjoismaista ja irlantilaista perinnettä yhdistävä haitariduo Sheehan/Lautamaja sekä akustinen punk-pumppu VIHREET-HOMOT. Olen kotoisin Alavudelta Etelä-Pohjanmaalta. Ensimmäiset musiikilliset oppini sain Alavuden Kaksirivisten riveissä mestaripelimanni Airi Hautamäeltä ja esiinnyn edelleen A2R:n kanssa aina, kun ehdin. Lisäksi tällä hetkellä minua työllistää norjalaisvetoinen harmooniprojekti Marja-Liisa Orgelsuite (NO-SE-FI), joka esittää Mariann Torsetin (NO) sävellyksiä kuudelle matkaharmoonille ja kolmelle liikkuvalle pikkulavalle. Erikoishommaa, eikö! 

Yhtyeiden lisäksi esiinnyn myös soolona. Tällä hetkellä tarvittaessa, mutta (jo yllättävän pitkäaikainen) haaveni ja meinaamisen kohteeni on paneutua soolomateriaaliin taas vähän enemmän. Pohdintaa ja edistymisraportteja varmasti luvassa! 

Eniten rakastan esiintymistä. Sen lisäksi opetan jonkin verran. Tällä hetkellä opetan yhtä yhtyettä ja muutamia instrumenttioppilaita (haitari, piano) sekä satunnaisesti pidän kursseja ja workshopeja erilaisista aiheista pohjoismaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin liittyen. Viimeaikaisimmat työpajat ovat olleet esimerkiksi otsikoilla Finnish 3-beat tunes, Sovitusworkshop ja Suomalaisen polkan tanssiminen. Kesällä luvassa on myös esimerkiksi Finnish band ja Kaksiriviskurssi!

Tuorein intohimoni kohde on sosiaalinen kansantanssi. Tai siis, intohimona tanssi ei ole uusi, olen aina pitänyt tanssimisesta ja käytän kaikki tanssimahdollisuudet hyväkseni. Oma tanssihistoriani juontaa juurensa lapsuuden tanhuharrastukseen ja keikkareissuilla tanssilavoilla aikuisten apinoimiseen. Uutta on se, että työskentelen tanssin parissa ja sen hyväksi! Viime keväänä nimittäin yhdistin voimani kahden muun tanssimisesta nautiskelevan, Riina Hosion ja Saana Kujalan, kanssa. Voimien yhdistämisestä syntyi Nordic Dance Helsinki, perinteisiin pohjoismaisiin tansseihin perustuva sosiaalisen tanssin klubi. Nordic Dancen tarkoitus on tarjota tila viettää aikaa tanssien ja luoda vahvempaa sosiaalisen tanssin kulttuuria Suomeen. Sosiaalisella tanssimisella tarkoitan tässä sellaista tanssimista, joka ei ole esitys vaan ajanviettoa ja kommunikointia muiden ihmisten kanssa. Kevätkautemme viimeinen kerta oli eilen (lopetimme huipulle – kävijämäärä nelinkertaistui vuoden aikana!!!) ja joka toinen tiistai järjestettävät klubit jäivät kesätauolla, mutta syksyllä jatketaan taas! Nordic Dancessa roolini on säestää tansseja ja tarvittaessa ohjaan myös tansseja. 

L E I J A  M U U T E N  K U I N  T Ö I S S Ä
Tykkään kirjoista, tarkemmin romaaneista. Yritän tänä vuonna lukea kirjan viikossa, toistaiseksi olen aikataulussa. 

Lempivuodenaikani on kevät. Rakastan näitä kevätiltoja, kun maa alkaa olla jo kuiva ja auringonlaskut kauniita. Teininä halusin aina pääsiäisen tienoilla ajaa mopolla auringonlaskuun. Haaveeksi jäi. 

Kivointa kuluneella viikolla oli se, että pääsin uuteen muusikkojen liikuntaryhmään, jossa maanantai-iltapäivällä 13.30 kaikki näyttävät yhtä unisilta kuin minä. 

Opiskelen tanskaa Duolingo-appilla ja olen pääni sisällä mielestäni jo aika etevä. Mitään ei vain tule ulos.

Jos en löydä eilistä kahvikuppiani, kannattaa usein vilkaista mikroon. Se on luultavasti unohtunut "vielä yhden" kahvikupillisen lämmityksen jälkeen sinne. Kuva liittyy -->

Tässä tältä erää.

K I I T O S,
ja ihanaa, kun luit tänne asti! Lisää tulossa pian! Kommentoi, kysy ja jaa ideasi!
Ja käy seuraamassa myös Instagramissa (prinsessa_leija) ja Facebookissa (Leija Lautamaja Music)!  


DEAR INTERNATIONAL PEOPLE ALSO...

Hi and welcome to read my blog about the life of a Finnish folk musician. I'm going to write the blog in English as well. I'll open my everyday life a bit and tell you what do I actually do for living and how does it feel. The English version you can find here!