Jotta pelimannilife ei näyttäytyisi pelkkänä keikkana ja ainaisena reissuna, tässä kertomus tästä viikostani, joka on sisältänyt paljon kotona kökkimistä, toimistotyötä ja musiikin tekemistä. ​
​

M A A N A N T A I
Lomapäivä. Kävin brunssilla. Pelasin Nintendolla. Otin poikkeuksellisesti päiväunet. Luin kirjaa, kirjoitin blogiin ENKELin huhtikuusta (edellinen postaus löytyy täältä!). Taistelin pitkin päivää pääsiäisloman viime hetkiä uhanneita mieleen nousseita työtehtäviä vastaan. 
​

T I I S T A I
Maanantaina muistiin kirjoittamieni töiden tekemistä, minkä onnistuin aloittamaan kärppänä heti aamulla. Iltapäivällä oli liikkakerho, eli Muusikkojen liiton järjestämä työhyvinvointiliikuntaryhmä. Rakastan käydä sielä! Tuntuu, että onnistun aina tekemään sen mitä pyydetään, ja liikkuminen tapahtuu rennossa ilmapiirissä samalla porukalla joka viikko. Liikkakerhon jälkeen aikataulutin tulevan lukuvuoden opetuksia ja soittelin vanhoja pelimannisävelmiä. 
​

K E S K I V I I K K O
​Musiikkipäivä, ei toimistohommille. Päässäni kyti muutama kappaleidea ENKELille, joten soitin läpi erilaisia kansanmusiikin lähdeopuksia löytääkseni ideoihini sopivat perinnesävelmät. Löysin muutamia, en ehkä sitä mitä etsin, mutta monia muuten hyviä kappaleita. Etsin esimerkiksi tosi kaunista surullista melodiaa, mieluiten marssia. Löysin yhden hyvän ehdokkaan, jota aloin sovittaa vähän, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut onko löytämäni melodia juuri se oikea tarkoitukseeni. Jos jollekin teistä tulee mieleen se kaikista kaunein suruisa tradisävelmä (voi olla myös polska tai menuetti), saa ehdottaa! Löysin myös toiseen teosideaani sopivat kaksi vanhaa paimensoittomelodiaa, joista toivottavasti tulee kesä- (tai syys-)hittejä ENKELille! 
​

T O R S T A I
Torstaista olen kirjoittanut päiväkirjaani "normaali päivä". Tässä tapauksessa ilmeisesti käytin normaalia synonyymina ankealle. Aamulla väsytti ja tympi, ei huvittanut ryhtyä mihinkään. Kahvi loppui kesken. Väistelin hetken työntekoa lukemalla romaania. En kuitenkaan pystynyt siihen kauaa ja aloitin työt tehtävälistan kohdasta Apurahahakemus nro 1. Istuin shortseissa keittiön pöydän ääressä ja kirjoitin. Hakemuksen teon lomassa pidin Skype-palaverin hakemukseen liittyen. Skype-palaveria varten pukeuduin asteen enemmän kuin olisin muistanut pukeutua yksikseni. Kun hakemukseen liittyvät yksityiskohdat olivat palaverin jälkeen selvillä, sain hakemuksen kasaan melko nopeasti. Lähetin ensimmäisen hakemuksen. Kello oli vasta vähän, joten valitsin tehtävälistalta toisen työlään vaihtoehdon, Apurahahakemus nro 2:n. Lähetin toisen hakemuksen. Kauhea nälkä, unohdin taas syödä lounasta ajoissa, niin kuin lähes aina, kun teen töitä kotona. "Lounaan" kypsymistä odotellessa söin vähän viime viikkoisista musiikkivideokuvauksista ylijääneitä keksejä. Aterioituani jatkoin tehtävälistan  parissa. Julkistin Nordic Dance Helsingin kevätklubin ja naputtelin sen kaikkiin mahdollisiin tapahtumakalentereihin. Kun toimistohommaa ja tehtävälistan raivokasta kyntämistä oli kulunut normaalin toimistotyöpäivän ajan, totesin että on pakko liikkua vähän enemmän kuin hellan ja keittiön pöydän väliä ja lähdin asioille kaupungille. 
​

P E R J A N T A I
Tänään kävin lounaalla ystävän kanssa ja suunnittelin viikonlopun ja vähän pidemmällekin tähtääviä opetuksia. Laitoin tauluja työhuoneen seinälle.
​

S U M M A  S U M M A R U M
Tämä työviikko tuntui aika möllöltä. Yksin kotona tehdessä tunnelma on välillä vähän ankea eikä tekemisestä saa sen määrää vastaavaa tyydytystä. Ajatus harhailee jatkuvasti monen eri isomman ja pienemmän projektin välillä, ja työnteon ja olemisen raja on häilyvä ja nopeasti muuttuva. Kun nyt kirjoitin tekemiseni auki, huomasin että sain kuitenkin paljon aikaiseksi, vaikka viikko ei ollut fantastinen eikä erityisen mieleenpainuva. Työnteon lisäksi olen siivonnut ja sisustanut työhuonetta ja se projekti vie päästäni yllättävän paljon tilaa. Rakastan olla kotona, ja kotipäivät ja kotitoimistopäivät ovat useimmiten hyvin tarpeellisia. Joskus tunnelma vaan on parempi ja joskus huonompi, ja toisina päivinä tehtävien yliviivaamisesta listalta saa enemmän potkua kuin toisina.

Tällainen oli tämä viikko. Mieleenpainuvuuden puutteesta huolimatta se on kuitenkin ikuistettu internetin syövereihin. Kiitos, kun luit siitä! Ensi viikko tulee olemaan totaalisen erilainen, kun lähden Marja-Liisa Orgelsuiten kanssa kiertueelle Norjaan – jos lentäjien lakko päättyy ennen lähtöajankohtaa! 

Ensi kertaan ja ihanaa viikonloppua! :* Postausvinkkejä ja kommentteja otetaan edelleen vastaan!

PS. Nordic Dance Helsinki Kevätklubilla pääsen itsekin tanssimaan, kun musiikkipuolesta vastaa yksi lemppariyhtyeistäni Ampron prunni! Kevätklubi on 23.5. klo 18 Annalan huvilalla, ja sinne on vapaa pääsy, kuten Nordic Dance Helsinki -klubeille yleensäkin. Lisätietoa täältä!

Hei, kiitos kaikille blogin ihanasta vastaanotosta! On ollut kiva huomata, että olette käyneet lukemassa, kommentoineet ja tykänneet, jee!

​Tämän huhtikuun ja sen lämpenevät viikonloput olen saanut viettää ENKELin kanssa. ENKEL on pelimannityttöbändi, jonka yhteiset ensisävelet soitettiin kesällä 2014. Idea yhtyeestä syntyi jo vuotta aiemmin, kun olimme opiskeluihin liittyvällä matkalla isossa porukassa. Lennot olivat myöhässä ja tilanne kaoottinen, mutta me neljä päädyimme kahville ja jamittelemaan, kun muuta ei ollut tehtävissä. Siinä hetkessä totesimme, että pitäisi perustaa bändi, kun matkustaminen sujuu niin rennosti. Sisäisen viestinnän ryhmämme on edelleen Maailman paras kiertuebändi ja matkustamista on sittemmin onneksi päästy harjoittelemaan tuota reissua enemmän. ENKELin ohjelmisto koostuu suomalaisista (Suomen kulttuurialueella tunnetuista) perinnekappaleista sekä omista sävellyksistämme. Olemme kuitenkin tietoisesti rajoittaneet omien sävellystemme määrää ja pyrkineet etsimään ohjelmistoomme arkistojen aarteita ja hittikappaleita 1800-luvulta nykypäivään. Maailman parhaan kiertuebändin ideologiaan kuuluu myös helppo liikuteltavuus, mistä syystä soitan yhtyeessä vain haitaria – harmooni saa jäädä muihin projekteihin. Yhtyeeseen kuuluvat lisäkseni Miia Palomäki, Maija Pokela ja Iida Savolainen. Miian kanssa yhteinen soittouramme alkoi Sydänmaan kaksirivisissä vuonna 1996 ja on jatkunut näihin päiviin asti katkeamattomana. Miia soittaa laillani 2,5-rivistä haitaria, muissa yhteyksissä myös viulua, ja on huippupedagogi sekä onnistuu aina iskemään vitsin yllättävään paikkaan. Maija soittaa 15-kielistä kanteletta, ja muualla kuin ENKELissä myös muunlaisia kanteleita. Maija on tunnelmaa nostattava tsemppaaja ja musiikillinen muistihirmu. ENKELin alttoviulussa on kurssiystäväni Iida Savolainen, jonka uskomaton luovuus saa ENKELin puitteissa rönsytä alttoviulustemmojen kautta pörröpukuihin ja supersankaripanssareihin. 

Freelance-elämän projektiluontoisuuden huomioon ottaen kuulostaa kivalta, että on pystynyt keskittymään kuukauden ajan yhteen yhtyeeseen. Mutta... mua naurattaa. Meillä oli ENKELin kanssa huhtikuussa pari keikkaa, yksi koulukeikka, kaksi kansantanssiesitysten säestystä, parit treenit, uuden musiikin tekemistä, muutama videopalaveri, tuhansia (kymmeniätuhansia) Whatsapp-viestejä, musiikkivideon kuvaukset ja tykypäivä (BEST)! 
 

Meidän huhtikuu alkoi Kaustiselta. Otimme varaslähdön festivaaleihin ja esiinnyimme yläkoululla ja Ravintola Pelimannissa. Kiitos P-Klubi ja Kaikenlaisen musiikin yhdistys! Oli ihana keikka ja tarkasti kuunteleva yleisö. Jännitysmomentista, viisaudenhampaiden poisto-operaatiosta päivää ennen näitä keikkoja selvittiin, jopa ilman kosmeettisia haittoja! Ei tullut mieleenkään ennen kuin hammasta leikattiin, että se saattaisi vaikuttaa työkykyyn... Hupsis. Pidettiin Kaustisella myös treenipäivä ja oli tosi mukavaa tehdä pitkästä aikaa vähän uutta musiikkia.

Kaustisen viikonlopun jälkeen seurasi Juurijuhla ja Tanssimylly. Juurijuhla on huhtikuussa Espoossa Sellosalissa järjestettävä lämminhenkinen kaupunkikansanmusiikkifestivaali. Itse kävin tänä vuonna katsomassa tuvalaisen Alash -kurkkulauluyhtyeen ja Kimmo Pohjonen Skinin huikean konsertin. ENKEL esiintyi lauantai-iltana samassa konsertissa Curly Stringsin (EE) ja Baltic Crossingin (FI-DK-GB) kanssa (molemmat yhtyeet ovat muuten sellaisia, joita yleensä suosittelen, jos minulta kysytään kansanmusiikin kuunteluvinkkejä!). Juurijuhlankin keikka oli aivan mahtava, ja illan kruunasi kaikkien bändien yhteisesitys Whirling Waltz (säv. Kristian Bugge). 

​ENKELin kanssa olemme alusta asti toimineet yhtyeenä määrätietoisesti ja jo yhtyeen perustamisesta lähtien on toiveissamme ollut yhteistyö kansantanssijoiden kanssa. Haave kävi toteen Tanssimyllyssä Tampereella. Tanssimylly on Suomen Nuorisoseurojen kahden vuoden välein järjestettävä yli 15-vuotiaiden kansantanssiryhmien katselmus. Säestimme kahta Karjalan Nuorten ryhmää, Tyrniä (ohj. Elias Martikainen) ja Tärskyä (ohj. Riina Hosio). Viikonloppumme jatkui Juurijuhlan tunnelmissa, sillä Elias oli tehnyt koreografian Baltic Crossingin kappaleisiin ja Riina meidän tuotantoomme. Tyrnin esityksessä pääsimme tanssimaankin, mikä oli tosi kivaa ja yllättävän jännittävää. 

Olimme harjoitelleet tanssijoiden kanssa muutamaa viikkoa aiemmin ja siinä mielessä tiesin, mitä tuleman pitää ja olin innoissani yhteistyöstä. Olen osallistunut Tanssimyllyyn (joka muistaakseni silloin kulki eri nimellä) muutamia kertoja 2000-luvun alussa säestäen alavutelaisia kansantanssiryhmiä. Tanssimylly pääsi kuitenkin yllättämään minut täysin: tapahtuma oli ihana, lämminhenkinen, yhteisöllinen ja kerta kaikkiaan liikuttava. Soittaessa piti välillä purra huulta, että pysyi paketti kasassa koko esityksen, tuntui niin hienolta olla osa isoa tanssivaa joukkoa. Tanssijoista huokui esiintymisen ja yhdessä tekemisen ilo, sekä lavalla että pukuhuoneessa, ja mekin pääsimme vähän osallisiksi, kun Tyrnistä löytyi meidänkin kampauksille ehtimistä ja osaamista! <3 Ihana elämys, kiitos Riinalle järjestämisestä ja kaikille ryhmille ja ohjaajille, jotka olitte tehneet koreografioita ENKELin musiikkiin. Mikä kunnia! 

Pääsiäistekemiseksi jäi siis musiikkivideo, joka kuvattiin sävellykseeni Lempi-ihmisille. Musiikkivideon ohjasi upea Saara Mäntylä ja se julkaistaan kesällä. Maltanko odottaa? No en!!! Sitä ennen biisiä voi fiilistellä vaikka Spotifysta. 
​

​Kuvauspäivä oli pitkä, mutta hyväntuulinen. Avustajatiimi oli huippu, työryhmä ammattilaisia ja eväät hyvät, joten itse sain heittäytyä päivän vietäväksi. Ekoja kertoja oli päivässä monia: meikattavana olo, tekokynnet ja muita asioita, joita en ole aiemmin edes ymmärtänyt kaivata. Oli huippua kerrankin olla osana suurempaa projektia, joka oli ENKELin, mutta jossa emme olleet itse kaikesta vastuussa. Vähän siihen liittyen, suurin haaste olikin harjoitella pyytämään apua (ei kuulu nimittäin vahvuuksiini). Tekokynsien kanssa haastavaa oli noin kaikki, joten joka käänteessä joutui pyytämään apua niin purkkapussin avaamiseen kuin kengännauhojen solmimiseen ja syömiseen. Huipputiimillä kuitenkin onnistui sekin! Musiikkivideosta lisää paljastuksia ENKELin Facebookissa ja Instagramissa! En malta odottaa kesää!!!

18-tuntisen kuvauspäivän jälkeen vietimme ihanan tykypäivän kylpylässä. Suunnittelimme alun perin jotain perusravintolahommaa ja ehkä karaokea, mutta mikään ei olisi voinut olla täydellisempää kuin lämpimät altaat, saunat ja lilluminen – parhaiden ystävien kanssa, ilman aikatauluja, musiikkivideopäivää fiilistellen ja kerrankin ilman pakkoa ajatella töihin liittyviä asioita (vaikka raja onkin aika hämärä). Voin suositella kaikille. ​Tykypäivä, mikä ihana keksintö! 

M U U T A 

Musiikkivideon ulkopuolella pääsiäiseen on kuulunut suklaata (ruohomunat best), työhuoneen siivousta (melkein valmis), ystäviä ja Nintendo Switchia. Opin vihdoin Super Smash Brosin komennot, joten aion palata sen pariin heti tämän kirjoituksen jälkeen. 

​Tänään pumppasin pyörän renkaat. Huomenna aion kokeilla polkaista! Olin myös ensimmäistä kertaa ulkona shortsit jalassa. Jos saisin päättää, en käyttäisi ikinä mitään muuta kuin shortseja. Rakastan niitä!

Tällä hetkellä minulla on kesken Miranda Julyn Avokämmen. Tosi hauska kirja. Kirja viikossa -haaste on edelleen aikataulussa! 

Kiitos, kun luit ENKELin huhtikuukuulumiset ja palataan! Otan edelleen mielelläni vastaan kommentteja ja ideoita blogiin liittyen. Ihanaa pääsiäistä ja aurinkoisia päiviä kaikille! ​
​

Hei, tervetuloa lukemaan kirjoituksiani kansanmuusikon arjesta, pelimannilifestylestä ja siihen liittyvistä ajatuksista, tunteista ja toiminnasta. Raotan kansanmuusikon työn kulisseja – omasta Leijan näköisestä näkökulmastani! Erilaisia kansanmuusikon uria on toki niin monta kuin on freelance-pelimannia musiikillisessa marginaalissa, joten voin puhua ainoastaan omasta puolestani. Sillä mennään, ja olen tosi innoissani – jee! Otan mielelläni vastaan palautetta ja postausideoita, joten aina jos tuntuu siltä, jätä kommentti tai laita vaikka sähköpostia! 

K U K A  L E I J A 
Olen Leija ja ammatiltani olen kansanmuusikko. Soitan 2,5-rivistä haitaria ja harmoonia, vähän myös mandoliinia ja laulan. Viimeisen parin vuoden ajan aktiivisimpia yhtyeitäni ovat olleet pelimannityttöbändi ENKEL ja pohjoismainen Floating Sofa Quartet (FI-DK-SE). Muita yhtyeitäni ovat jo lähes viidentoista vuoden ikään ehtinyt Haka, pohjoismaista ja irlantilaista perinnettä yhdistävä haitariduo Sheehan/Lautamaja sekä akustinen punk-pumppu VIHREET-HOMOT. Olen kotoisin Alavudelta Etelä-Pohjanmaalta. Ensimmäiset musiikilliset oppini sain Alavuden Kaksirivisten riveissä mestaripelimanni Airi Hautamäeltä ja esiinnyn edelleen A2R:n kanssa aina, kun ehdin. Lisäksi tällä hetkellä minua työllistää norjalaisvetoinen harmooniprojekti Marja-Liisa Orgelsuite (NO-SE-FI), joka esittää Mariann Torsetin (NO) sävellyksiä kuudelle matkaharmoonille ja kolmelle liikkuvalle pikkulavalle. Erikoishommaa, eikö! 

Yhtyeiden lisäksi esiinnyn myös soolona. Tällä hetkellä tarvittaessa, mutta (jo yllättävän pitkäaikainen) haaveni ja meinaamisen kohteeni on paneutua soolomateriaaliin taas vähän enemmän. Pohdintaa ja edistymisraportteja varmasti luvassa! 

Eniten rakastan esiintymistä. Sen lisäksi opetan jonkin verran. Tällä hetkellä opetan yhtä yhtyettä ja muutamia instrumenttioppilaita (haitari, piano) sekä satunnaisesti pidän kursseja ja workshopeja erilaisista aiheista pohjoismaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin liittyen. Viimeaikaisimmat työpajat ovat olleet esimerkiksi otsikoilla Finnish 3-beat tunes, Sovitusworkshop ja Suomalaisen polkan tanssiminen. Kesällä luvassa on myös esimerkiksi Finnish band ja Kaksiriviskurssi!

Tuorein intohimoni kohde on sosiaalinen kansantanssi. Tai siis, intohimona tanssi ei ole uusi, olen aina pitänyt tanssimisesta ja käytän kaikki tanssimahdollisuudet hyväkseni. Oma tanssihistoriani juontaa juurensa lapsuuden tanhuharrastukseen ja keikkareissuilla tanssilavoilla aikuisten apinoimiseen. Uutta on se, että työskentelen tanssin parissa ja sen hyväksi! Viime keväänä nimittäin yhdistin voimani kahden muun tanssimisesta nautiskelevan, Riina Hosion ja Saana Kujalan, kanssa. Voimien yhdistämisestä syntyi Nordic Dance Helsinki, perinteisiin pohjoismaisiin tansseihin perustuva sosiaalisen tanssin klubi. Nordic Dancen tarkoitus on tarjota tila viettää aikaa tanssien ja luoda vahvempaa sosiaalisen tanssin kulttuuria Suomeen. Sosiaalisella tanssimisella tarkoitan tässä sellaista tanssimista, joka ei ole esitys vaan ajanviettoa ja kommunikointia muiden ihmisten kanssa. Kevätkautemme viimeinen kerta oli eilen (lopetimme huipulle – kävijämäärä nelinkertaistui vuoden aikana!!!) ja joka toinen tiistai järjestettävät klubit jäivät kesätauolla, mutta syksyllä jatketaan taas! Nordic Dancessa roolini on säestää tansseja ja tarvittaessa ohjaan myös tansseja. 

L E I J A  M U U T E N  K U I N  T Ö I S S Ä
Tykkään kirjoista, tarkemmin romaaneista. Yritän tänä vuonna lukea kirjan viikossa, toistaiseksi olen aikataulussa. 

Lempivuodenaikani on kevät. Rakastan näitä kevätiltoja, kun maa alkaa olla jo kuiva ja auringonlaskut kauniita. Teininä halusin aina pääsiäisen tienoilla ajaa mopolla auringonlaskuun. Haaveeksi jäi. 

Kivointa kuluneella viikolla oli se, että pääsin uuteen muusikkojen liikuntaryhmään, jossa maanantai-iltapäivällä 13.30 kaikki näyttävät yhtä unisilta kuin minä. 

Opiskelen tanskaa Duolingo-appilla ja olen pääni sisällä mielestäni jo aika etevä. Mitään ei vain tule ulos.

Jos en löydä eilistä kahvikuppiani, kannattaa usein vilkaista mikroon. Se on luultavasti unohtunut "vielä yhden" kahvikupillisen lämmityksen jälkeen sinne. Kuva liittyy -->

Tässä tältä erää.

K I I T O S,
ja ihanaa, kun luit tänne asti! Lisää tulossa pian! Kommentoi, kysy ja jaa ideasi!
Ja käy seuraamassa myös Instagramissa (prinsessa_leija) ja Facebookissa (Leija Lautamaja Music)!  


DEAR INTERNATIONAL PEOPLE ALSO...

Hi and welcome to read my blog about the life of a Finnish folk musician. I'm going to write the blog in English as well. I'll open my everyday life a bit and tell you what do I actually do for living and how does it feel. The English version you can find here!