Aaaa!!! Viime viikolla oli Nordic Dance Helsingin ensimmäinen ikinä kevätklubi, joka ylitti kaikki odotukset. Oli aivan uskomaton ilta, tunnelmaltaan lämmin ja ylitti kaikki odotukset. Kun viimeksi kirjoitin, että tänä keväänä ei ollut mitään tutkintoa tai muuta vastaavaa suurta ponnistusta, huijasin vähän. Tämä oli se! N O R D I C D A N C E S T A Olen järjestänyt Saana Kujalan ja Riina Hosion kanssa Nordic Dance Helsinki -klubeja viime syksystä alkaen. Vuosi sitten keväällä tapasin sattumalta Riinan tanssiin liittyneessä työpajassa ja kävi ilmi, että jaamme haaveen kansantanssiklubista Helsingissä. Tiesimme, että Saana on mukana menossa, ja päätimme vastata päiväuniimme toiminnalla. Halusimme luoda paikan, jossa voisimme säännöllisesti tanssia kansanomaisia tansseja elävän musiikin säestyksellä, ja jakaa muillekin kokemuksen sosiaalisen tanssin imusta ja nautinnollisuudesta. Nordic Dancessa toimin erilaisten järjestelytehtävien lisäksi pääasiassa muusikkona ja tarpeen vaatiessa myös tanssiohjaajana. Nordic Dancen idea on yksinkertaisesti mahdollistaa tanssiminen. Haluamme luoda osallistavaa tanssikulttuuria, johon kansanomaisia tanssilajeja tuntemattomankin ihmisen on helppo tulla mukaan. Siksi klubeihin kuuluu aina myös opetusosio, jossa opetellaan eri tanssilajeja (esim. valssi, sottiisi, humppa, polska) ja Suomen kulttuurialueelta tallennettuja ryhmätansseja. Tavoitteena tehdä se niin, että jokainen kokee onnistuvansa ja olevansa yhtä musiikin kanssa. Pitkän tähtäimen haaveena meidän haaveemme on, että Nordic Dancen myötävaikutuksella Suomeen syntyisi kulttuuri, jossa tanssista nauttivat ihmiset täyttäisivät tanssilattiat aina tilaisuuden tullen. Kuten ensimmäisessä blogikirjoituksessani mainitsin, olen itsekin vähän yllättynyt tästä työelämäni käänteestä – minusta tulikin tanssin parissa työskentelevä henkilö! Siihen johtivat erinäiset asiat: 1) Festivaalit Festivaaleilla olen kokeilemalla oppinut tanssimaan ja myöhemmin myös päässyt kokemaan miltä tuntuu, kun musiikki vie ja ihmiset ovat yhdessä tanssilattialla. Muistan huuman hetkiä yökatrillin parissa niin Kaustinen Folk Music Festivalilla kuin Folklandiallakin (kansanmusiikkifestivaali laivalla :D) ja kerran Ruotsissa tanssin koko kesäisen yön, kun en halunnut mennä nukkumaan kylmään telttaan. Tiedän siis omasta kokemuksestani, kuinka sairaan siistiä tanssiminen parhaimmillaan on. Omaan kokemukseeni liittyy kuitenkin vahvasti se, että siihen tarvitaan suurempi joukko ihmisiä, kourallinen potentiaalisia tanssipartnereja, tanssittavaa musiikkia ja mieluusti vielä heinälato kesäyössä. Romanttista, ha? En siis osannut ajatellakaan, että vaikka tanssiminen on mahtavaa, minä olisin se, joka alkaa järjestämään tanssitoimintaa... 2) Floating Sofa Quartetin Saksan-kiertue ...kunnes teimme Floating Sofa Quartetin kanssa Saksan-kiertueen, johon kuului monta tanssisäestyskeikkaa. Olin ällistynyt. Saksassa, joka ei ole Pohjoismaa, joka pikkukylässä onkin yllättäen Tanzhaus -tanssiklubitoimintaa ja valtava määrä ihmisiä osaa tanssia pohjoismaisia perinnetansseja, kuten polskaa, valssia, sottiisia ja jopa pikkuruisen Fanøn saaren paikallisperinteenä säilynyttä sønderhoningia. Sisuunnuin: jos tämä on mahdollista Saksassa, tämän täytyy olla mahdollista myös täällä. 3) Nordisk Dans Lisäksi olin vieraillut tanskalaisten ystävieni (nuorilta nuorille) organisoimissa Nordisk Dans -tanssi-illoissa, jotka ovat parin toimintavuotensa aikana kasvaneet räjähdysmäisesti ja laajentaneet toimintaansa Kööpenhaminasta myös muualle Tanskaan. Nordisk Dans oli Saanallekin tuttu ja konseptina erinomainen workshopeineen ja livemusiikkeineen, joten otimme sen esikuvaksemme. Olen myös viime aikoina tajunnut, että rakastan sitä, kun ihmiset tekevät jotain yhdessä. Rakastan vappua, kun kaikki ovat ulkona ja iloisia. Rakastan jääkiekkoa, kun saa huutaa yhdessä muiden kanssa sohvalla ja taas mennä ulos juhlimaan ja lyömään ylävitosia tuntemattomien kanssa. Rakastan myös isoja festareita, ei ole mitään parempaa kuin tanssia kolme päivää putkeen Provinssissa oudoissa vaatteissa festivaalikuplassa ja halailla tuntemattomia. Koen, että parhaimmillaan isolla joukolla tanssittuna saan kansantansseista saman fiiliksen kuin yllä luettelemistani asioista. Ja koska rakastan joukossa tekemistä ja kansantanssia, miksi en koittaisi yhdistää niitä? Toivoisin, että mahdollisimman moni ihminen voisi Nordic Dancen kautta saada sen yhteisöllisyyden kokemuksen, mikä kansanmusiikissa ja -tanssissa on sisäänrakennettuna. Soittaminenkin on osallistavaa ja pelimannijameihin voi kukin osallistua omalla taitotasollaan, mutta tanssiminen on mielestäni vielä osallistavampaa ja siksi oiva väylä tavoittaa uusia ihmisiä ja luoda elävää kansankulttuuria. Boom! K E V Ä T K L U B I S T A Nordic Dance Helsingin kävijämäärä on kasvanut tasaisesti syksystä lähtien ja vuoden aikana olemme kokeneet monia ihania hetkiä, kun klubi-illat ovat olleet onnistuneita ja haaveet kuplivasta tanssilattiasta ovat käyneet pikkuhiljaa toteen. Kevätklubi ylitti kuitenkin kaikki odotukset. Ihmiset näyttivät kauniilta ja onnellisilta tanssiessaan. Ampron Prunni (eli Risto Hotakainen, Arto Järvelä ja Timo Valo) soitti jumalaisesti ja Annalan huvila oli silmiä hivelevän kaunis ilta-auringossa vanhoine tapetteineen ja huonekasveineen. Tunnelmaa on vaikea kuvata sanoin, se oli kliseen mukaan käsin kosketeltava, lämmin ja innostunut. Vaikutti siltä, että ihmiset tanssivat ja juttelivat tuntemattomienkin kanssa. Lisäksi kuitenkin ilmassa oli jonkinlaista kevätjuhliin kuuluvaa juhlavuutta ja arvokkuutta myös. Itse pääsin niin soittamaan (Nordic Dance Extended House Bandissa) kuin tanssimaankin. Ah! Videolla alla pieni makupala ryhmätansseista. Tanssimme Kauhajoelta tallennettua Kolomoospolkkaa, kappaleena Sofia Riskun laulama Kolomuunen. Mikä meininki!!! ONNISTUIMME. SUCCESS. Näin fantastisen kevätklubin jälkeen en malttaisi odottaa, että syksyllä päästään taas jatkamaan! Syksyn ensimmäinen Nordic Dance Helsinki -klubi on tiistaina 10.9. Toivottavasti nähdään siellä! Ihanaa ja yhteisöllistä loppuviikkoa kaikille!
1 Comment
Kevät on lempivuodenaikani. Toukokuu on paras. Ihmiset alkavat heräillä eloon talven jäljiltä ja yhtäkkiä tapahtuu paljon kaikenlaista yllättävää hauskaa, kuten puistottelua, spontaaneja jameja, juhlia, konsertteja ja jatkoja. Kaikessa on kuitenkin vielä jonkinlainen kontrolli ja järjestys, koska kellään ei ole vielä kesäloma, mutta otetaan jo salaa pientä varaslähtöä kuitenkin. Ilmassa leijuu kesän odotus ja tanssijalka vipattaa. Toukokuuhun on usein liittynyt suuria ponnistuksia, lopputöiden palautuksia, päätöskonsertteja ja muita vastaavia kouluun ja opiskeluun liittyneitä asioita – ja sitä kautta onnistumisia. Tänä vuonna toukokuu ei tuonut mukanaan yksittäisiä suuria voimain koitoksia, mutta olen saanut suuria voiman ja onnistumisen tunteita pienemmistä asioista ja haluan jakaa ne nyt teidän kanssa! Mistä olen saanut voimaa viime viikkoina eli BOOOOMM: A U T O N V U O K R A A M I N E N U L K O M A I L L A ENKEL oli viime viikonloppuna kiertueella Tanskassa. Liikkumista varten vuokrasin meille auton. Keikkapaikalle ajaessa iski tajuntaan, kuinka siistiä on, että osaan vuokrata auton, jota osaan ajaa. Ja tiedän mihin ajetaan, koska olen ajanut sitä reittiä Tanskassa niin monta kertaa. Tiedän myös mille huoltoasemalle kannattaa pysähtyä ja mikä juuri sen pikaruokaketjun kasvisvaihtoehdoista on paras. Ai vitsi miten siistiä, että olen huomaamattani oppinut noin monta asiaa! Ajaminenkin on mahtavaa silloin, kun on hyvä sää ja matkalla hyvä tarkoitus. En omista autoa ja ajan Suomessa harvoin. Ulkomaan keikkareissuilla sen sijaan kannan kuskinimeä Immortal Driver. Tsigibau boom boom! V E R O I L M O I T U K S E N T E K E M I N E N Tietokone hajosi, ei kiinnostanut aloittaa, kollegojen Facebook-päivitykset aiheesta, yäk yäk. Deadlinen painaessa rupesin, ja muistin taas, että hitto, kyllähän mä tämän osaan ja oikeasti nautin numeroiden pyörittelystä! Verot on hieno asia, kiitos minä kuittien säilyttämisestä ja ensi vuoteen! K A K U N S Y Ö M I N E N E N N E N L O U N A S T A Löysin äidin jääkaapista siskon synttäreiltä jäänyttä täytekakkua. Kakkumakuni on hyvin perinteinen ja vanha kunnon kermakakku pesee mielestäni juusto- ja moussekakut 6-1. Ajoitus on myös tärkeä: täytekakku maistuu parhaalta ensimmäisenä aamulla tai muuten nälkään. Parasta aikuisuudessa on se, että kakun voi syödä juuri siihen aikaan, kun siitä saa suurimman nautinnon. Boooommm! A P U R A H A Floating Sofa Quartet sai ison apurahan Sofa Songs -projektiin. Teemme tulevan vuoden aikana uutta musiikkia pohjoismaisten laulajien kanssa, ja kappaleet kuvataan livemusiikkivideoiksi. Taiteellinen puoli on tietenkin huippukivaa ja inspiroivaa, mutta jesus, mikä fiilis, kun itse kirjoittamani hakemus meni läpi! Kiitos Pohjoismainen kulttuuripiste, Sofa Songs is on! Boooommm! P Y Ö R Ä I L Y Aihe, josta olen kirjoittanut varmaan kaikissa blogipostauksissa. Helsingissä asuessani olen pyöräillyt paljon, mutta en muutamaan vuoteen. Viime kesänä teetätin satoja euroja maksaneen pyörähuollon ajatuksella "ehkä motivoidun, kun olen käyttänyt rahaa". En motivoinut. Mutta tadaa, tässä toukokuussa on takana jo melkein sata kilometriä ja lisää tulossa. Myös kotikonnuillani Seinäjoella pyöräily on parasta, kun kaikki on niin lähellä ja maasto tasaista. Boooom!!! L I V E T E R I K K E D E T V Æ R S T E M A N H A R En usko, että auton vuokraaminen tai veroilmoituksen tekeminen tuntuisivat niin voimallisilta, jos ne olisivat itse tarkoitus. Mutta kun ne ovat ammatin eli soittamisen sivujuonteita, joiden onnistuminen on vain pelkkää plussaa, niiden tekemisestä saakin yllättävää tyydytystä. Jos prioriteettilistalla ykkösenä on päästä Tanskan skutsiin soittamaan pikkulautalle, sitten todellakin vuokraan auton, ostelen lentoja ja kirjoitan apurahahakemuksia. Kun yhdellä Tanskan-keikoista, pienellä Næssundin lautalla Morsin ja Thyn välissä soitimme säveltämääni kappaletta Tänäänkään ei satanut ja ikkunasta näkyi lautan peräaallokossa kuohuva aurinkoinen merenpinta, huomasin ajattelevani, että tämä on ehkä elämäni paras hetki. Vähän nauratti, kun sain itseni siitä ajatuksesta kiinni, mutta toisaalta, se todisti että keikka oli kaiken sen puuhaamisen arvoinen – parit auton vuokraukset ja veroilmoitukset sinne ja tänne. Rakkaudest lajiin ja tanskalaista klassikkolaulua Svantes lykkelige dag lainatakseni: "Livet er ikke det værste man har og om lidt er kaffen klar!" Elämä ei ole ollenkaan hullumpaa – ja pian on kaffikin valmista! Ja kun toukokuu on jo alkanut näin hyvin fiiliksiin, tuntuu siltä, että kesästä saattaa tulla aika hieno. Kolme vuotta sitten oli samantyyppinen tilanne: toukokuu antoi jo ymmärtää niin paljon, että päätimme ystäväni Hannan kanssa, että kesästä tulee kaikkien aikojen paras. Siitä tulikin! Ounastelen tästä kesästä vähän saman tyyppistä, joten 2019, anna palaa – olen valmis! Kiitos, kun luit tämän! Olisi ihana kuulla myös teidän onnistumisista ja voiman hetkistä ja tietysti siitä, mitä odotatte kesältä eniten! Nauttikaa auringosta, ja ensi kertaan!
|
Leija LautamajaPelimanni, kansanmuusikko ja valtavirtaa ihannoiva marginaalihanuristi, joka rakastaa hyviä tansseja, huulipunia ja skumppaa. Archives
July 2020
Categories |